Salukien rata- ja maastojuoksun historiaa, käytäntöjä ja tilastoja

Jari Latva-Rasku

Johdanto

Tämä yhteenveto sisältää katsauksen salukien käyttökokeiden historiaan ja tilastoihin. Vinttikoirien ratajuoksu alkoi Suomessa lähes 70 vuotta sitten, eli aikana ennen salukeita. Maastojuoksukokeet aloitettiin 1980-luvun loppupuolella, vaikka niitä jo harjoiteltiin pian 60 vuotta sitten. Ensimmäisestä virallisesta maastokokeesta on lähes 30 vuotta, eli suurin piirtein yhtä pitkä aika kuin Suomen Salukikerhon tähänastinen olemassaolo.

Tarkastelussa ei ole kerrottu harrastuksen mahdollistaneista vinttikoirakerhojen aktiivisista toimihenkilöistä, salukien kasvattajien roolista tai salukiensa kanssa harrastaneista ihmisistä, vaan ainoastaan salukeista erityisesti harrastuksen käännekohdissa. On myös erityisesti pyritty tunnistamaan salukeja matkan varrelta, mitkä ovat olleet monipuolisia harrastusyksiöitä muutenkin kuin satunnaisissa tilaisuuksissa.

Tilastot on joissakin tapauksissa kerätty tai täydennetty eri lähteistä ja niissä voi siksi olla virheitä ja puutteita. Lähteinä ovat olleet Pentti Örn, Säde Hohteri, Helsingin Vinttikoirakerhon vuosikirjat, Salukilehdet, Suomen Salukikerhon ja Suomen Vinttikoiraliiton sekä Kennelliiton tilastot.

Alkuhistoria

Saluki on rotu tai oikeistaan Aasian aroilla esiintynyt susieläin, jonka on arveltu metsästäneen juoksuvoimansa avulla Pohjois-Afrikan ja Intian välisellä alueella jo jääkauden vetäydyttyä Pohjolasta 9000 vuotta sitten. Sitten se liittyi tai liitettiin ihmisen seuraan. Monilla on kokemuksia omasta sohvakoirastaan, joka voi tilaisuuden tullen ammattitaitoisesti tappaa riistaa ilman sen kummempia tunnekuohuja.

Länsimaiset ja alkuperämaiden salukit ovat peräisin pienestä populaatiosta. Kantaisiä on geenitutkimusten avulla selvitetty olleen rodun keskeisillä esiintymisalueilla pari ja kantanarttuja kourallinen. Salukeilla on kuitenkin koiraroduksi laaja ja monimuotoinen geneettinen perimä, vaikka salukiyksilöt yleensä kuuluvat omiin perimältään rajoittuneisiin sukupopulaatioihinsa. Saluki on peräisin koirarotujen merkittävimmältä alkuperäalueelta, jossa geneettinen vaihtelu on suurempaa kuin rodunmuodostuksen pullonkaulojen jälkeen. Salukeita yhdistää samanlainen itämailta peräisin oleva ulkonäkö, luonne ja alkukantainen käyttäytymistapa.

Amerikkalaiset, saksalaiset ja muut keskieurooppalaiset, brittiläiset, joihin pohjoismaiset salukit kuuluvat ja eri alkuperäalueilta tulevat salukit poikkeavat keskimäärin perimältään toisistaan, näiden alueiden sisällä eivät niinkään (Hannes Lohi). Salukin lähimmät geneettiset sukulaiset ovat Anatolian- ja Keskiaasianpaimenkoira, Afgaani sekä Sloughi (Genoscoper). Anatolia on alue, jonka ympäristöstä ovat peräisin nopeat turkkilaiset ja iranilaiset juoksijasalukit. Salukista poikkeaa vinttikoiraroduista perimältään erityisen paljon Irlanninsusikoira, Skotlanninhirvikoira, mutta myös Whippet ja Greyhound, eli vinttikoirat, jotka eivät viehettä niin paljon jallita kuin saluki ja sen lähemmät sukulaiset tekevät. Salukin haluaa saada vieheen kiinni eikä paimentaa sitä.

Arabimaissa on harjoitettu vinttikoirien maastojuostua jo tuhansia vuosia. Egyptissä on nähtävänä jopa 4000 vuotta vanhoja metsästysaiheisia piirroksia, joissa on vinttikoiraa muistuttavia koiria. Roomalainen historioitsija Arrianos, joka eli toisella vuosisadalla jKr., laati ensimmäisen säilyneen kirjallisen muistiinpanon juoksukilpailuista. Sen mukaan kilpailuissa vertailtiin jo silloin koirien nopeutta ja juoksuominaisuuksia.

Ensimmäiset vinttikoirien viralliset juoksukilpailut pidettiin vuonna 1776 Englannissa niitä suosineen kuningatar Elisabeth I:n aikana. Tällöin myös laadittiin alkuperäiset "coursing"-säännöt ja perustettiin toimintaa varten ensimmäinen "coursing"-kerho.

Aluksi juostiin tietenkin elävän riistan perässä, mikä loppui Englannissa vasta vuonna 2005, koska sitä pidettiin eläinrääkkäyksenä. Siihen asti olivat alkuperäiset säännöt voimassa melkein sellaisenaan. Sääntöjen mukaan arvioitiin koirien nopeutta, ohitusta, kääntymistä, tappamista ja tappamisen yritystä, joista nopeudesta ja ohittamisesta sai eniten pisteitä. Englannissa juostiin ensimmäisen kerran vieheen perässä vuonna 1867 Lontoon pohjoispuolella ja Miamin raviradalla Yhdysvalloissa vuonna 1890. Yhdysvalloissa avattiin ensimmäinen vinttikoirarata vuonna 1906 Tucsonissa Arizonassa ja Englannissa vuonna 1926 Belle Vuessa Manchesterissa.

Alkuhistoria Suomessa

Ensimmäinen vinttikoirakerho perustettiin Lahdessa vuonna 1950. Ensimmäisen kerran vinttikoirakilpailuja harjoiteltiin Lahdessa 31.12.1951. Sen jälkeen virallinen kilpailu pidettiin greyhoundien kesken toukokuussa 1952, kunhan ensin oli hankittu varusteita. Tästä on laaja ja asiantunteva artikkeli silloisessa Suomen Kuvalahdessa.

Merkittävimpiä juoksutoiminnan investointeja ovat olleet juoksuradat, vaikka aluksi kilpailuita käytiin erilaisilla urheilukentillä ja -radoilla. Mikkelin raviradan yhteyteen valmistui koirarata jo vuonna 1968. Tampereen Kaupin rata saatiin käyttöön vuonna 1969. Rata oli aluksi ruohopintainen, toisin kuin nykyisin. Turun Vätin rata tuli valmiiksi vuoden 1970 kilpailukaudeksi. Espoon Kilon tai Leppävaaran radan jäänteet ovat monet salukiharrastajat nähneet. Rata valmistui vuonna 1972. Helsingin seudulla juostiin monessa paikassa ennen kuin koirien muussakin harrastuskäytössä suosittu Tuomarinkartanon rata otettiin käyttöön vuonna 1983.

Nykyisin juostaan salukien ratakilpailuja erityisesti Helsingissä Tuomarinkartanossa, Hyvinkäällä Sveitsin radalla, Tampereen Kaupissa ja Turun Vätissä, mutta harvemmin Mikkelin ja Oulun radoilla. Myös muita ratoja on olemassa. Helsingin ja Oulun rata ovat nurmipäällysteisiä. Suomessa on salukien ratajuoksuharrastus melko aktiivista moniin muihin maihin verrattuna. Espoon rata ja moni muukin on jo tuhoutunut, mutta Savon Vinttikoiraharrastajat ovat rakentamassa rataa Joensuun lähelle Liperiin.

Salukien ratajuoksun ensimmäinen Suomen mestari oli vuonna 1957 Farao of Kaukajärvi (s. 1954, isä Windswift Khosro, emä Strandkulla Zulamith). Juostu matka oli 200 m. Ratajuoksukilpailujen alkuvuosina 1957-1969 voitti Faraji del Flamante (s. 1963, isä Mazuri Orezzo, emä Ashfar Sheba) eri matkojen mestaruuden 10 kertaa ja oli myös ensimmäinen Derby-voittaja vuonna 1965. Kuninkuusjuoksuja ovat salukit nykykäytännöllä juosseet vuodesta 1970, mutta ensimmäiset Kuninkuusjuoksut järjestettiin greyhoundeille Tampereella jo vuonna 1958. Niitä kutsuttiin aluksi Tähtijuoksuksi. Kilpailut veteraanimestaruudesta alkoivat vuonna 2000 ja Tähtisprintterit ovat kilpailleet vuodesta 1994.

Ensimmäiset viralliset maastojuoksukilpailut järjestettiin Suomessa vasta vuonna 1988, mutta ensimmäisen vuoden viiden kilpailun osallistujamäärä 26 nousi jo vuoteen 1993 mennessä lähes sadan salukin tasolle. Vastaavana ajanjaksona oli ratajuoksuihin osallistuvien salukien määrä aluksi 36 ja lopuksi lähes 50. Vuoden 1988 menestyksekkäin Saluki maastojuoksussa oli myös näyttelyissä hyvin menestynyt El Hamrah Jaddah (isä El Hamrah Bazman ja emä El Hamrah Cajal), joka voitti neljä viidestä kilpailusta.

Maastojuoksun eri tavat

Niin vinttikoirien rata- kuin nykyinen maastojuoksumuoto "lure coursing" on jalostettu elävän riistan pyytämisestä ja myöhemmin näihin päiviin asti harrastetusta sen kilpailumuodosta, jota kutsutaan nimellä "coursing" tai "open field coursing". Saksassa käytettiin viehettä nykymuodossa ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla, jolloin jo oivallettiin, että rataa on muutettava lähtöjen välillä, että koirat eivät tunnistaisi sen käänteitä. Suomen ensimmäinen saksalaisen, viehettä käyttävän, mallin mukainen vinttikoirien "coursing"-kokeilu järjestettiin Helsingin Talissa 11.9.1960.

Britannialaisissa "coursing"-kokeissa oli kaksi tapaa. Toisessa "walked up"-kilpailuissa lähettäjä kuljettaa kaksoistaluttimessa kilpailevaa paria, kunnes eteen tulee jänis ja huudetaan "jänis". Lähettäjä odottaa, että jänis pääsee noin 100 metrin päähän ja päästää kilpailijat irti. "Driven meeting"-kilpailuissa ajomiehet hätistävät jänikset lähettäjän luo ja lähettäjä pysyy yhdessä paikassa, josta salukit päästetään irti. Jäniksiä riittää saarivaltion nummilla, kuten myös Espanjassa, jossa melkein samankaltaista "coursing"-koetta on käytetty.

Yhdysvalloissa on tätä koemuotoa harrastettu suljetulla alueella, johon jänikset on tutustutettu laiduntamalla. "Open field coursing"-metsästyskokeita harrastaa Yhdysvalloissa kaksi eri järjestöä, kuten myös "coursing"-kokeita ja ratajuoksukilpailuita. Tässä kilpailumuodossa metsästykseen osallistuvat jänikset ovat villejä ja ne yleensä pääsevät karkuun, koska tuntevat avoimen kotimaastonsa hyvin.

Maastojuoksu vieheen perässä, nykyisessä Suomessa harrastetussa "lure coursing"-muodossaan, kehitettiin Yhdysvalloissa. Se oli alun perin harjoitusmuoto varsinaisen "coursing" tai "open field coursing"-juoksusesongin jälkeen, mistä kehittyi oma kilpailumuotonsa. Yhdysvalloissa on kaksi eri maastojuoksujärjestöä (ASFA=American Sighthound Field Association ja AKC=American Kennel Club) niillä jonkin verran poikkeavat käytännöt.

Merkittävin ero rata- ja maastojuoksun välillä lienee radan erilaisuuden lisäksi, että maastojuoksussa juostaan yleensä pareittain ja ratajuoksun lähdöissä voi olla enimmillään kuusi salukia. Ajuekokeessa voi olla kolme erirotuista koiraa. 

Suomessa käytetyt maastojuoksun arvosteluperusteet ovat pitkälti peräisin aikoinaan Yhdysvalloissa luoduista. Viisi arvosteluperustetta olivat vuoden 2016 loppuun asti nopeus, innokkuus ja seuraaminen, älykkyys ja ajotyöskentely, ketteryys sekä kestävyys. Vaikka pisteytysjärjestelmä poikkeaa alkuperäisestä ja aikaisemmin Suomessa käytetystä, on periaate myös vuoden 2017 alusta alkaen silti sama. Vaikka radalla juoksevalta salukilta ei vaadita niinkään paljon ketteryyttä kuin nopeutta, ovat menestyvän rata- ja maastojuoksijan ominaisuudet samantyyppiset.

Vuoden 2017 alussa voimaan tulevissa arvostelusäännöissä arvostelukohta älykkyys on määritetty uudestaan ja sille on annettu nimi seuraaminen eli ”Follow”, mitä käsitettä on käytetty yhdysvaltalaisten ASFA- ja AKC-järjestöjen arvostelusäännöissä.

Ajuekoe

Viimeisin vinttikoirien koemuoto on suomalainen keksintö ajuekoe. Ajuekokeessa koirat juoksevat omistajan tai omistajien ilmoittamana ryhmänä. Ajue koostuu kolmesta myös erirotuisesta koirasta. Ajuekokeessa arvostellaan seitsemää osa-aluetta nopeus, innokkuus ja seuraaminen, ketteryys, kiinniotto, yhteistoiminta, käyttäytyminen hihnassa ja käyttäytyminen irti.

Ensimmäinen ajuekoe järjestettiin 12.6.2011 Mustialassa. Sen jälkeen ajuekoe kehittyi omaksi koemuodokseen ja vuonna 2016 järjestettiin jo neljä ajuekoetta, joista yksi oli ensimmäinen Suomen ajuemestaruus. Ensimmäisen mestaruuden saavutti Rhodesiankoira-ajue, mutta seuraavina oli jo kaksi Salukiajuetta. Kauden aikana ajuekokeisiin osallistui kaikkiaan 26 yksittäistä salukia, eli noin viidesosa maastokokeisiin osallistuneiden määrästä. Suomen ensimmäiseksi ajuevalioksi tuli saluki Sharraque Asvinn, joka jo aikaisemmin oli Suomen rata- ja maastovalio.

Rataennätyksiä

Merkittävä muutos ratajuoksukilpailujen ajanottoon tapahtui vuonna 2000, kun muutenkin rata- ja maastojuoksusääntöjä uudistettiin. Tässä yhteydessä luovuttiin myös Suomen ennätyksien kirjaamisesta ja sen sijasta nykyisin tilastoidaan rataennätyksiä. Vaikka ajanottotapaa täsmennettiin kansainvälisen käytännön mukaiseksi, juoksuajan eroihin vaikuttaa eniten, millä radalla se on juostu, ja kuka sen juoksee.

Vuoden 2013 maaliskuussa voimassa olevia salukien 480 metrin matkan ratajuoksun ennätyksiä eri radoilta ovat esimerkiksi Helsinki 2006 32,15, Hyvinkää 2011 32,16 ja Tampere 2004 32,256. Juoksuvauhti eri radoilla voi vaihdella yli sekunnin 480 metrin matkalla. Vain pidemmällä 480 matkalla voi saluki alittaa käyttövalion arvoon tarvittavan ratakohtaisen 34,0 tai 34,5 sekunnin ajan.

Historiaan jääneet Suomen ennätykset

Kumpikin aikoinaan voimassa ollut 480 ja 280 metrin rataennätys vuodelta 1993 oli Nordwart Errain (s. 1991, isä Latim El Riad ja emä Mase) nimissä. Nämä ajat olivat 31,95 ja 18,79. Errai kilpaili 147 kertaa, joista lähdöistä hän voitti 94. Vuoden 1993 salukien ratajuoksun maailmanmestari, Nordwart Errain velipuoli, Abu Khalid el Riad juoksi vuonna 1990 480 metriä tähän asti nopeimmassa tiedetyssä ajassa 30,88.

Koiran luonne harrastamisen edellytyksenä

Vinttikoiraurheilun yksi keskeisimpiä edellytyksiä on fyysinen suorituskyky, eli nopeus, kestävyys ja ketteryys, jotka vaikuttavat muihin ominaisuuksiin, kuten myös vaikuttaa koiran kunto. Vaikka koira olisi luonnostaan esimerkiksi miten nopea, sen olisi haluttava tai uskallettava juosta nopeasti, ja olla häiritsemättä toisten suoritusta.

Kun aikoinaan luotiin perusta nykyisin käytössä olevalle koirien luonne- tai käyttäytymistestille [1], samalla tutkittiin koirien persoonallisuuspiirteitä. Sellaisina pidettiin leikkisyyttä ‘‘Playfulness’’, uteliaisuutta ja pelottomuutta ‘‘Curiosity/Fearlessness’’, jahtaamistaipumusta ‘‘Chase-proneness’’, sosiaalisuutta ‘‘Sociability’’ ja aggressiivisuutta ‘‘Aggressiveness’’. Katsottiin myös, että on olemassa laajempi persoonallisuuden ulottuvuus, jolla on testitilanteissa positiivinen korrelaatio leikkisyyden, jahtaamisinnon, tutkivan luonteen laadun, sosiaalisuuden, mutta negatiivinen korrelaatio välttelevyyden kanssa, ja vähäinen korrelaatio aggressiivisuuden kanssa. 

Kirjassa The Social Dog, Behaviour and Cognition [2] kuvataan laajasti koiran käytöstä ja luonnetta. Susille on tyypillistä lempeys lauman jäsenten parissa ja koirille kyky tulla ihmisten tavoin toimeen tuntemattomien kanssa. Tutkituista koirista noin viidennes, todellisuudessa enemmän, ovat aggressiivisia ulkopuolisia kohdatessaan eli ”remmiräyhääjiä”. Koirilla on susia suurempi hierarkia oman lauman sisällä ja koirat ovat sutta aggressiivisempia oman lauman jäseniä kohtaan.

Edellisestä lyhyestä katsauksesta voi helposti päätellä, millainen saluki soveltuu käyttökokeisiin, leikkisä, utelias, peloton, jahtaamisintoinen ja sosiaalinen. Moni muiden ominaisuuksiensa puolesta erinomainen maasto- tai ratajuoksija ei pysty osallistumaan kokeisiin aggressiivisen tai aran luonteensa vuoksi. On hyvinkin taitavia ja suorituskykyisiä salukeita, jotka eivät koirien tavoin välttämättä sovellu juoksemaan oman lauman jäsenten kanssa. On myös kotioloissa lempeitä salukeita, jotka eivät susien tavoin sovellu kilpailemaan tuntemattomien kanssa.

Lähes puolet ikäluokkansa salukeista, eli vuosittain 38 -50 %, ovat elämänsä aikana yhden tai useamman kerran osallistuneet maastojuoksun käyttökokeisiin. Näistä salukeista 5 -10 % on viime vuosina jäänyt ilman tulosta eli hylätty tai keskeyttänyt suorituksensa. Harrastuksiin osallistumattomista emme tiedä, mutta voidaan arvioida, että vähintään kolmannes salukeista soveltuu käyttökokeisiin, todennäköisesti useampi, mutta tuskin enempää kuin 2/3 populaatiosta. Jokin käyttökoemuoto soveltuu suurelle osalle salukeista.

[1] Personality traits in the domestic dog (Canis familiaris), Kenth Svartberga, Björn Forkman, Applied Animal Behaviour Science 79 (2002) 133–155

[2] The Social Dog, Behavior and Cognition, Juliane Kaminski, Sarah Marshall-Pescini, Academic Press 12.5.2014

Valioita

Käyttökokeiden valionarvoja myönnetään eri maissa hyvinkin eri perusteilla, tai ei lainkaan. Suomessa rata- ja maastovalioksi tullaan, kun koiralle myönnetään viisi sertifikaattia kahden kilpailukauden aikana. Ratajuoksussa pitää suoritukset olla kahdelta eri radalta ja silloin olisi salukin alitettava joko 34 tai 34,5 sekunnin aika 480 metrin matkalla. Maastojuoksussa valioksi tulee vuodesta 2014 lähtien, kun koira saavuttaa vähintään 450/600 arvostelupistettä. Aikaisemmin käytäntö oli, että yhden sertifikaatin lisäksi myönnettiin lisäsertifikaatti kilpailun jokaisesta alkavasta kymmenestä osallistujasta parhaiten sijoittuneille koirille, jotka eivät jo olleet valioita. Vielä 1990-luvun lopussa oli käytäntönä, että sertifikaatti myönnettiin vain voittajille.

Esimerkiksi AKC:n valiosäännöissä on käytäntönä pisteiden kerääminen, jotta tulisi perustason käyttövalioksi Field Champion (FC). Kun sitten saa lisää pisteitä, saa Lure Courser Excellent (LCX) -tittelin, joka on kumulatiivinen, eli koira voi olla LCX II, LCX III, LCX IV, jne. -tason valio. Tämän lisäksi voi koira olla Senior Courser (SC) ja Master Courser (MC), eli mahdollisuudet eivät käytännössä lopu koskaan ja titteli kertoo, minkä tasoinen valio yksilö on.  

Suomessa on tähän mennessä ollut ainoastaan 10 salukia, jotka ovat olleet niin sanottuja Suomen kolmoisvalioita eli ne ovat samaan aikaan olleet näyttely-, maastojuoksu- ja ratajuoksuvalioita. Suomen ensimmäinen vinttikoirien kolmoisvalio, joka saavutti valionarvon niin näyttelykehissä, radalla kuin maastojuoksuissa oli Abdelkader (s. 1985, isä Kirman Qhaddam ja emä Aramikas Azraela). Abdelkader kilpaili radalla 104 kertaa eikä suoritusta hylätty kertaakaan. Tämän lisäksi Abdelkader osallistui 35 kertaa viralliseen maastojuoksukokeeseen, joissa 50 kertaa lähtöön, ja sijoittui 14 kertaa viiden parhaan joukkoon.

Kolmoisvaliot (Fin Mva, Fin Kva –r ja Fin Kva –m)

Saluki, Syntynyt

  1. Abdelkader 1985
  2. Aziz Ayande 1988
  3. Aziz Divina 1991
  4. Abu Hakim Aleya 1992
  5. Kirman Eirene 1993
  6. Aziz Farangi 1993
  7. Dyynien Flying Fantasy 1999
  8. Aziz Qaside 2000
  9. Zarabis Malcolm 2003
  10. Al Khabara Babbar 2003
  11. Dyynien Kesra Khason 2013

 Kaksoisvalioiden, jotka ovat samaan aikaan Suomen näyttely- ja käyttövalioita, määrä on tähän mennessä ollut puolisen sataa salukia.

Abu Hakim Baleegh (s. 1994, isä Palmedes ja emä Lusaki Zitah Abu Hakim) oli ensimmäinen Pohjoismainen maastojuoksun kansainvälinen käyttövalio vuonna 1999. Tähän mennessä kansainvälisiä käyttövalioita on ollut 16 salukia. Kansainvälinen sertifikaatti CACIL pitää saavuttaa vähintään kahdesta eri maasta, jotta kansainvälisen käyttövalion arvo myönnettäisiin.

Kansainvälisiä käyttövalioita (C.I.C)

Saluki, Syntynyt

  1. Abu Hakim Baleegh 1994
  2. Kirman Marusha 1997
  3. Kirman Nargil 1997
  4. Aziz Qaside 2000
  5. Zarabis Malcolm 2003
  6. Aziz Valei 2004
  7. Al-Yasamin Ameena 2004
  8. Tadj Mahal Elam Ismael 2005
  9. Al A’lim I’smet Ben Malcolm 2006
  10. Aziz Chameh 2007
  11. Sharraque Asvinn 2008
  12. Zarabis Oaisara 2008
  13. Zarabis Oldooz 2008
  14. Zarabis Pratiti 2012
  15. Khronos min al Asife 2011
  16. Zarabis Payal 2012

Aikaisemmin tarvittiin kansainväliseen titteliin kaksi CACILia, sitten kolme tai vaihtoehtoisesti kaksi ja kaksi vara-CACILia. Vuoden 2017 alusta on suomalaisten, ja muutamien muiden vähän kansainvälisiä kokeita järjestävien maiden, salukien saavutettava vähintään kaksi CACILia tai vaihtoehtoisesti yksi ja kaksi vara-CACILia kansainvälisen käyttövalion tittelin Champion International de Course (C.I.C) saamiseksi.

Suomessa on ollut kuusi salukia, jotka ovat olleet kansainvälisiä muoto- ja käyttövalioita. Ensimmäinen niistä oli Aziz Qaside (s. 2000, isä Aziz Divinus ja emä Aziz Jalil).

Kansainvälisiä muoto- ja käyttövalioita (C.I.B ja C.I.C tai C.I.B.P)

Saluki, Syntynyt

  1. Aziz Qaside 2000 (C.I.B ja C.I.C)
  2. El Hamrah Zafaraan Zahra 2004
  3. Tazillah Khanda-Karneol 2006
  4. Tazillah Janna Jawaydah 2006
  5. Dabka’s Gibson 2006
  6. Zarabis Oldooz 2008

Kansainvälisyys

Maastojuoksun Euroopan ja ratajuoksun Euroopan ja maailmanmestaruuskilpailuihin osallistuvat käytännössä samat eurooppalaiset koirat. Osa harrastavista ei osallistu joko maasto- tai ratajuoksukilpailuihin eli harrastaminen on Keski-Euroopassa jakaantunut enemmän kuin Suomessa. Osallistujamäärä on rajoitettu kuuteen urokseen ja narttuun kunkin osallistuvan maan osalta.

Mazuri Orezzo oli aikoinaan toinen ratajuoksun Euroopan mestaruuskilpailuissa Baselissa Sveitsissä vuonna 1967. Nordwart Midas oli toinen maailmanmestaruuskilpailuissa Hildesheimissa Saksassa (33,94 s/480 m) vuonna 1991. Kilpailu oli epävirallinen pienen osanottajamäärän vuoksi. Vuonna 1994 Suomessa järjestetyissä MM-kilpailuissa, jolloin maailmanmestareiksi tulivat narttu Nordwart Elissa Dido ja uros Wallaby's Iqad Ihmirar, ei ollut ulkomaisia osanottajia. Ulkomaalaiset puuttuivat myös vuonna 1997 uudestaan aloitetuissa ratajuoksun pohjoismaisissa mestaruuskilpailuissa, paitsi Salukien maailmankongressin yhteydessä vuonna 2008. Silloin voittaja ei ollut suomalainen. Vuonna 1995 Nordwart Errai oli toinen Euroopan mestaruuskilpailuissa Saksassa, vain sadasosia voittajasta. Zarabis Malcolm tuli kaatosateessa ratajuoksun Euroopan mestariksi Hollannissa vuonna 2006. Vuosina 2004 ja 2014 järjestettiin Tampereella ratajuoksun maailmanmestaruuskilpailut. Vuonna 2004 ainoiden muiden kuin pohjoismaisten osanottajien jälkeen narttujen kolmanneksi tuli Abu Hakim Ismat ja neljänneksi Aziz Qaside ja urosten neljänneksi Qasiden veli Aziz Qodrat. Suomalaiset osanottajat kunnostautuivat saamalla seitsemän hylkäystä, historiaa sekin. Vuonna 2014 ulkomaisia osanottajia oli huomattavasti enemmän. Urosten finaalin takakaarteen värikkäiden vaiheiden jälkeen kolmanneksi tuli Ruweis Haytham ja neljänneksi Al-Kefeus Alrai.

Ensimmäiset maastojuoksun Euroopan mestaruuskilpailut olivat vuonna 2002. Niinkin varhain kuin vuonna 2004 Hottonissa Belgiassa Aziz Qaside nousi erinomaisen finaalijuoksunsa jälkeen kolmanneksi. Suomessa on nämä kilpailut pidetty vuosina 2006 ja 2015. Vuonna 2008 Ruotsissa järjestetyissä kilpailuissa Aziz Qaside oli toinen, kuten myös Action Ö El Hor Laaman oli toinen vuonna 2009 Tshekin tasavallassa. Sharraque Asvinn oli kolmas vuonna 2010 Ranskassa ja Zarabis Quaneisha neljäs vuonna 2016 Slovakiassa, kuten Aziz Qaside Suomessa jo vuonna 2006.

Harrastajamääriä

Kun maastojuoksuharrastus yleistyi 1980-luvun loppupuolella, sen harrastajamäärät nousivat pikaisesti suuremmiksi kuin ratajuoksua harrastavien määrä. Nykytaso saavutettiin jo vuosina 1993- 1994. Ratajuoksemisen harrastajamäärät olivat 1990-luvun alkupuolella vähintään 40 salukia, mutta huippuvuonna 1994 lähes 60 salukia osallistui ratajuoksukilpailuihin. Se oli noin puolet silloisesta maastojuoksua harrastavien määrästä. Osallistujamäärät olivat silloin nykyistä keskimäärin jonkin verran suuremmat.

Maastojuoksun koiramäärien kehitys virallisten kokeiden alkamisesta lähtien     

Vuosi

Salukit

Kasvu-%

Kaikki

Kasvu-%

Salukit,

osuus-%

1988

23

-

98

-

23 %

1989

32

39 %

134

37 %

24 %

1990

41

28 %

199

49 %

21 %

1991

81

98 %

311

56 %

26 %

1992

85

5 %

402

29 %

21 %

1993

94

11 %

492

22 %

19 %

1994

122

30 %

542

10 %

23 %

1995

130

7 %

570

5 %

23 %

1996

121

-7 %

559

-2 %

22 %

1997

91

-25 %

483

-14 %

19 %

1998

127

40 %

511

6 %

25 %

1999

108

-15 %

472

-8 %

23 %

2000

103

-5 %

461

-2 %

22 %

2001

72

-30 %

425

-8 %

17 %

2002

105

46 %

460

8 %

23 %

2003

102

-3 %

469

2 %

22 %

2004

117

15 %

505

8 %

23 %

2005

115

-2 %

550

9 %

21 %

2006

128

11 %

628

14 %

20 %

2007

123

-4 %

632

1 %

19 %

2008

112

-9 %

703

11 %

16 %

2009

144

29 %

787

12 %

18 %

2010

142

-1 %

877

11 %

16 %

2011

107

-25 %

828

-6 %

13 %

2012

110

3 %

847

2 %

13 %

2013

116

5 %

831

-2 %

14 %

2014

112

-0 %

870

5 %

13 %

2015

116

0 %

823

-5 %

14 %

2016

137

18 %

 

 

 

Vuosina 2011-2016 maastokokeisiin osallistui 107 -137 ja ratakokeisiin 24 -41 salukia. Varsinkin maastojuoksijoiden määrä on kansainvälisesti verrattuna merkittävän suuri. Maastojuoksuharrastamisen alkuaikoina salukien osuus koko vinttikoirien harrastajamäärästä oli noin neljännes. Nykyisin osuus on noin 14 %. Yksi syy osuuden laskuun ovat harrastavien rotujen määrän kasvu. Vuosittain syntyneistä ja maahan tuoduista salukeista on maastojuoksua joskus elämänsä aikana harrastanut 38 -50 % ikäluokasta, kerran jopa satunnaisesti enemmän.

Maasto- ja ratajuoksun harrastusmääriä vuosina 2002 - 2016                       

 

Maastojuoksu

Ratajuoksu

Vuosi

Osallistujat

Kilpailut

Osallistujat

Startit

2002

105

319

36

140

2003

102

354

32

106

2004

117

373

46

197[3]

2005

115

394

32

119

2006

128

425

32

146

2007

123

398

32

111

2008

112

385

38

145

2009

144

396

42

139

2010

142

463

44

150

2011

107

364

28

106

2012

110

343

32

90

2013

116

342

32

117

2014

112

368

31

193

2015

116

333

24

84

2016

137

373

41

112

[3] MM Tampereella vuosina 2004 ja 2014 lisäsi osallistujamäärää

Salukiurheilun tuloksia ratajuoksussa vuosina 1971-2016

Ratajuoksu on varsin yksinkertaista eli juostaan sovittu matka kilpailusääntöjen mukaisesti ja otetaan sille aika. Ylivoimaisesti suosituin on 480 metrin matka, vaikka matka pitkän matkan juoksijalle salukille on melko lyhyt. Vielä 1990-luvulla kilpaileminen 280 metrin matkalla oli huomattavasti suositumpaa kuin nykyisin. Esimerkiksi vuonna 1995 sai 22 salukia tuloksen 280 metrin matkalta, kun taas vuonna 2016 niitä oli 11. Vuosina 1995- 2002 hyväksytyistä suorituksista, joita oli 1083, 18 % juostiin 280 metrin matkalla. Salukien ratajuoksun kultavuosien 1995- 2002 480 metrin 888 hyväksytyn tuloksen keskiarvo oli 34,8 sekuntia. Tulosten keskihajonta, eli miten paljon se keskimäärin vaihtelee, oli 1,43 sekuntia. Näin ollen saluki yleensä juoksee radalla 33,4 – 36,2 sekunnin ajan. Suorituksista 31 % oli 34 sekuntia tai nopeampia, mutta 53 kaikkiaan 122 salukin joukosta pystyi siihen ainakin kerran, eli 43 %. Kultavuosina saluki juoksi 280 metriä 13,3 – 14,3 m/s ja 480 m 13,3 - 14,4 m/s, eli nopeus oli 48 - 52 km/h.

Suomeen tuotiin 1960-luvun vaihteessa Englannista Mazuri Orezzo, ja ratajuoksun tulokset nousivat uudelle tasolle. Orezzo juoksi vuonna 1962 300 metriä ajassa 21,10 s., mikä tarkoittaa nykyisin juostavalla 280 metrin matkalla alle 20 sekunnin aikaa. Orezzo kuuluisi vieläkin selvästi parempaan puoliskoon. Orezzon tytär Faraji del Flamante juoksi vuonna 1965 400 metriä ajassa 28,0 s., mikä voisi juuri ja juuri tarkoittaa 33 sekunnin ajan alittamista 480 metrin matkalla. Qal’eh Darren Aladdin juoksi 480 metriä aikaan 32,30 Tampereella vuonna 1971. Aladdinin jälkeen vasta vuonna 1977 El’Mambees Aghadir pystyi juoksemaan alle 33 sekunnin ajan 32,88 s. Aladdin kuoli nuorena auto-onnettomuudessa, joten kilpailu-uran jatkosta ei pysty sanomaan mitään. Suomessa on ollut lähes 30 salukia, jotka ovat kilpailuolosuhteissa pystyneet alittamaan 33 sekunnin ajan 480 metrin matkalla. Sillä jo menestyy maailmalla.

Nopeimmat suomalaiset ratajuoksijat (480 m aika alle 33 s)

Saluki, Ennätys, Vuosi

  1. Nordwart Errai 31,95 1993
  2. Zarabis Malcolm 32,15 2006
  3. Yuzak Sonbol 32,16 2011
  4. Nordwart Elissa Dido 32,17 1993
  5. Qal’eh Darren Aladdin 32,30 1971
  6. Dyynien GT Gisele 32,49 2007
  7. El Hamrah Belowed Gamara 32,50 1993
  8. Nordwart Midas 32,53 1991
  9. Non Serviam Anung Un Rama 32,58 2010
  10. Nordwart Tamas 32,60 1997
  11. Wallaby’s Cham Kahiil 32,62 1988
  12. Qashani Khalifa Hama 32,63 2014
  13. Dyynien Elliot 32,68 1998
  14. Abu Hakim Aleya 32,70 1995
  15. Aziz Ayande 32,74 1991
  16. Dyynien Flying Fantasy 32,76 2004
  17. Abu Hakim Diomede 32,77 2001
  18. Palmedes 32,81 1985
  19. Abdelkader 32,84 1988
  20. Dyynien Flying Falcon 32,85 2004
  21. Agent Amok El Hor Laaman 32.86 2010
  22. El’Mambees Aghadir 32,88 1977
  23. Tâdj Mahâl Jalakalila 32,91 2013
  24. Kianoush Y-Shirvan 32,94 2014
  25. Metsäreunan Napoleon 32,95 1978
  26. Dyynien Hassan Hasna 32,97 2008
  27. Dyynien Kesra Khason 32,97 2016
  28. El Hamrah Vaihali 32,98 1980
  29. Wallaby’s Gajar-al-Gitan 32,98 1993

Suomalaiselle, ja yleensäkin salukille on haaste juosta 480 metriä alle 33 sekunnin ajassa, erityisesti monia salukeita ahdistavassa ratakokeessa. Harjoituksissa se voi yksin tai sopivien kavereiden kanssa onnistua helpommin. Esimerkiksi kaudella 1995 salukien suoritus hylättiin tai juoksu keskeytyi 59 kertaa, ennätys sekin. Rataharjoitukset ovatkin salukeiden parissa varsin suosittuja ja ratajuoksulisenssejä on enemmän kuin radalla kilpailevia salukeita.

Salukeita, jotka ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana useimmin alittaneet 33 sekunnin rajan, ovat olleet kaudella 2017 viimeisen kerran kilpailuikäinen Yuzak Sonbol, joka on alittanut 33 sekunnin rajan 11 kertaa ja Zarabis Malcolm, joka teki sen 9 kertaa sekä Non Serviam Anung Un Rama 8 kertaa. Aikaisemmin kilpailleista tällaisia kestosuorittajia olivat erityisesti Nordwart Errai, mutta myös siskonsa Elissa Dido. Yuzak Sonbolista on myös syytä mainita 17.7.2013 Helsingissä juostu 280 metrin matka ajassa 18,89 s. Sonbol oli toinen saluki Suomessa Nordwart Errain jälkeen, joka alitti 19 sekunnin haamuraja. Dyynien Flying Fantasy juoksi 280 m Helsingissä ajassa 19,00 s vuonna 2001.

Maastojuoksun menestyjät vuosina 1988-2016

Vaikka ratajuoksussa ovat aikojen saatossa ajanottomenetelmät muuttuneet, käytössä on kuitenkin sama aika, joka ei suhteellisesti muutu kuten maastojuoksun arvostelu, olosuhteiden, oli sitten kyseessä, paikka, sää tai pari, tai tuomareiden vaihtuessa. Mitä enemmän kilpaillaan, nämä tekijät tasoittuvat ja kerta kerralta kertovat enemmän salukin ominaisuuksista ja menestymismahdollisuuksista maastojuoksussa. Kun vertaillaan kilpailusuorituksia, maastojuoksuharrastuksen alkuaikoina, virallisesti vuodesta 1988 lähtien, kilpailusuorituksia arvioi kaksi tuomaria. Kansainvälisessä kokeessa 31.8.1997 oli jo käytössä kolmen tuomarin korkeampi jaettava pistemäärä ja vuonna 1999 sitä kokeiltiin useamman kerran kansallisessa kokeessa. Vuodesta 2000 lähtien on toimittu nykymallillKun arvioidaan salukien suorituksia pidemmältä ajalta, summittaisuudelle jää sijaa pistetason vertailussa kokeiden välillä. Ennen urokset ja nartut yleensä juoksivat samassa luokassa paitsiansainvälisissä kokeissa. Luokan osanottajamäärät olivat siis suuremmat. Voisi olettaa, että parhaimmistoon pääseminen on kokeiden välillä varsin hyvä vertailutapa pistetasojen vertailun sijasta. Yksikään saluki ei juokse kokeessa kuin korkeintaan kahden muun salukin kanssa, mutta samantasoisia pisteitä jaetaan jopa kymmenille. Sijoittaminen parhaiden joukkoon on helpompi vertailla saman kokeen yhteydessä. Pienissä kokeissa on osanottajien vastus vähäisempi ja parhaimmillaan kaikki ovat mitalisijoilla. Tällaisia kokeita kuitenkin on varsin harvoin. Keskimääräinen sijoitus oli 11,6 vuosina 1988 - 2016, mikä keskimäärin vaihteli välillä 2,3 - 21,9.

Maastojuoksuharrastuksen alkuajoilta ei saa unohtaa merkittävää menestyjää. Vuodesta 1993 lähtien maastokokeissa kilpaillut Nordwart Elissa Dido voitti maastojuoksukokeen 22 kertaa. Se ei voi olla sattumaa. Siihen aikaan osanottajamäärät jo olivat nykytasolla. Seuraavaksi eniten voitti kilpailu-uransa vuonna 2016 lopettanut Zarabis Oldooz eli 10 kertaa ja hyvänä kolmosena Aziz Qaside nousi korkeimmalle korokkeelle 9 kertaa. 

Saluki on yksi atleettisimpia nisäkkäitä, saati sitten koiria. Salukissa yhdistyy voima ja kestävyys. Hyvin huollettu ja valmennettu saluki vanhenee hitaasti ja myös näyttelyissä rodun hyvin tuntevat tuomarit arvostavat hyväkuntoisia ja vireitä yksilöitä. Voisi siis olettaa, että fyysisesti ja henkisesti hyväkuntoinen saluki pystyy kilpailemaan pitkään ja luonnostaan nauttii siitä. Parhaimmillaan ovat suomaiset salukit juosseet pelkästään kotimaisissa kokeissa uransa aikana yli 100 lähtöä. Eniten harrastanut on ollut Zarabis Oldooz, joka juoksi 56 koetta kotimaassa, Suomessa ja muualla 128 lähtöä sekä pystyi kuntonsa ja intonsa puolesta kilpailemaan nuorempien kanssa voitosta viimeiseen kilpailuunsa asti. Suoritusta ei hylätty kertaakaan. 

Eniten Suomessa maastokokeisiin osallistuneet salukit vuosina 1988 – 2016

Zarabis Oldooz 56

Aziz Jeddiyat 53

Khaireddin Nasuuh 52

Zarabis Oaisara 51

Zarabis Odezia 50

Al-Yasamin Ameena 49

Aziz Qaside 48

Dyynien Expert 46

Parisade Arafa 46

Nordwart Elissa Dido 45

Wallaby's Ram-Es Ronya 44

Kirman Malikah 43

Abu Hakim Behzad 42

Ghazal Alfarana Jerry Cotton 42

Khronos Min Al Asife 41

Vapours Fascination 40

Abu Hakim Aleya 39

Abu Hakim Irfaan 39

Kirman Gamid 39

Tazillah Omar Kamran 39

Vaikka osanottokertojen määrä kertoo salukin kyvystä selviytyä kokeesta kerrasta ja vuodesta toiseen, yleensä ilman hylkäyksiä, se ei vielä paljasta, millä tasolla suoritukset ovat olleet.

Eniten 450 pisteen, nykyisen sertifikaatin myöntämisen rajan, ylityksiä on ollut 2000-luvun alusta alkaen seuraavilla.

Aziz Qaside 37

Zarabis Oldooz 35

Al-Yasamin Ameena 27

Zarabis Malcolm 27

Zarabis Odezia 26

Khronos Min Al Asife 26

Al-Yasamin Azhara 25

Asarafi Mahir Mubariz 24

Dyynien Hassan Hasna 24

Tazillah Ghalia Karmah 23

Al A´lim I´smet Ben Malcolm 22

Zarabis Oaisara 22

Abu Hakim Ghazaalah 21

Abu Hakim Ijaaz 21

Dyynien Flying Falcon 18

Exlibris Canes Shimbun 18

Non Serviam Credo Quia Absurdum 18

Aziz Velayat 17

Edisova Be-L-Axass 17

Idan Atiq Rafiq 17

Tazillah Omar Kamran 17

Korkeimmat arvostelupisteet ovat 2000-luvun alusta alkaen saaneet seuraavat salukit.

Peräti 547 pistettä ovat saaneet uros Asarafi Mahir Mubariz ja narttu Dyanitos Magena kymmenisen vuotta sitten. Mikäli haluaa korkeat pisteet, pitäisi tilastosta päätellen yrittää lauantaina kesän loppupuolella. Arvostelu on tiukentunut, sillä ainoastaan kaksi kertaa on myönnetty yli 530 pistettä kauden 2009 jälkeen.

Asarafi Mahir Mubariz 547,  lauantai 14. lokakuu 2006

Dyanitos Magena 547, lauantai 29. syyskuu 2007

Vapours Inca Sunshine 546, lauantai 20. syyskuu 2003

Aziz Badi 545, lauantai 18. lokakuu 2008

Dyanitos Magena 540, lauantai 18. lokakuu 2008

Khaireddin Sayid, 540, sunnuntai 10. heinäkuu 2005

Wallaby's Xeer Wi-Asidda 540, lauantai 29. syyskuu 2007

Aziz Qaside 539, lauantai 1. syyskuu 2007

Aziz Qaside 538, lauantai 8. lokakuu 2005

Idan Atiq Rafiq 538, lauantai 2. kesäkuu 2007

Abu Hakim Jeanneth, 535, lauantai 9. lokakuu 2004

Aziz Qaside 535, lauantai 28. elokuu 2004

Dyynien Hassan Hasna 534, lauantai 14. lokakuu 2006

Aziz Baji 533, lauantai 18. lokakuu 2008

Dyanitos Onyx 533, lauantai 15. elokuu 2009

El Hamrah Unnah 533, torstai 5. toukokuu 2005

Exlibris Canes Shimbun 533, sunnuntai 7. elokuu 2005

Al Wathba Yara Amina 532, lauantai 17. lokakuu 2009

Al-Yasamin Ameena 532, lauantai 3. syyskuu 2005

Aziz Qaside 532, lauantai 9. lokakuu 2004

Zarabis Pratiti 532, lauantai 7. syyskuu 2013

Action Ö El Hor Laaman 531, lauantai 6. kesäkuu 2009

Dyynien Hassan Hamaidi 531, lauantai 29. syyskuu 2007

Al Khabara Babbar 530, sunnuntai 7. elokuu 2005

Dyynien Hassan Hasna 530, lauantai 14. heinäkuu 2007

Zarabis Quaneisha 530, lauantai 5. syyskuu 2015

Arvostelupisteet ovat ongelmallinen mittari, jos halutaan vertailla paremmuutta kerrasta toiseen, koska pisteiden taso voi vaihdella olosuhdetekijöiden vuoksi. Sijoitus viiden parhaan joukkoon ei vaihtele, jos siihen joukkoon pääsee, olivat pisteet millä tasolla hyvänsä. Voimme näin arvioida kaikkia suomalaisia maastojuoksukokeisiin osallistuneita salukeita, koska pistejärjestelmä on vuosien aikana muuttunut.

Vähintään kymmenen kertaa uransa aikana maastojuoksukokeessa juosseet salukit ovat keskimäärin sijoittuneet viiden parhaan joukkoon eri harrastusmäärillä alle neljä kertaa kymmenestä. Yli neljä kertaa kymmenestä viiden parhaan joukkoon sijoittui 112 salukia ja 20 kertaa kilpailleista 55 salukia. Kun kokeiden määrä kasvaa, sattumasijoitusten osuus niistä vähenee, kuten myös nuoruuden innossa ja kunnossa juostut kokeet. On turha kiistellä, miten osaavia tai toisiaan parempia nämä 55 salukia ovat, erinomaisia ne ovat kaikki. Tämä joukko edustaa 15 % osuutta kaikista vuosina 1988- 2016 maastojuoksukokeisiin osallistuneista salukeista, joita on ollut 374. Kokeisiin osallistumisia oli kaiken kaikkiaan 9527. Jos aivan välttämättä haluaa tietää, mitkä salukit ovat kaikissa kymmenessä ensimmäisessä kokeessaan sijoittuneet viiden parhaan joukkoon, tähän 100 % klubiin kuuluvat Tazillah Kashmira, Non Serviam Credo Quia Absurdum ja Zarabis Odezia.

Vähintään 20 kertaa maastojuoksukokeisiin osallistuneet, vähintään 4/10 kertaa viiden parhaan joukkoon sijoittuneet suomalaiset salukit vuosina 1988 – 2016

Zarabis Oldooz

Zarabis Oaisara

Zarabis Odezia

Al-Yasamin Ameena

Aziz Qaside

Parisade Arafa

Nordwart Elissa Dido

Khronos Min Al Asife

Zarabis Malcolm

Nordwart Errai

Nordwart Sahibar

Khaireddin Qashshasha

Abdelkader           

Tazillah Khanda-Karneol

Al Wathba Yara Amina

Wallaby's Xeer Wi-Asidda

Abu Hakim Ghazaalah

Tazillah Ghalia Karmah

Al A'lim I'smet Ben Malcolm

Al Wathba Dilwar Faarih

Tazillah Janna Jawaydah

Asarafi Mahir Mubariz

Aziz Uzziah

Zarabis Orleane

Non Serviam Credo Quia Absurdum

Dyynien Flying Falcon

Asarafi Paiyam-Baz

Aziz Ensaniyat

Dyynien Hassan Hasna

Sharraque Asvinn

Dyynien Idiz Iara

Idan Atiq Rafiq

Kirman Eirene

Dyynien Hassan Hamaidi

Kirman Mobasher

Al-Yasamin Samina

Action Ö El Hor Laaman

Tazillah Ghada Asiya

Kirman Wariman

Dyynien Flying Fantasy

Kirman Marusha

Vapours Inca Sunshine

Dyanitos Chawwa

Aziz Karagah

Aziz Qalil

Wallaby's Gajar Al-Gitan

Aziz Divina

Non Serviam Anung Un Rama

Ruweis Haytham

Aziz Iryana

Aziz Ehsan

Dyanitos Cirrah

Dix Dax Ex-Ezmaiz

Tizpa Pourgouhar Tishtar

Ghazal Alfarana Khaos

Suomalainen saluki voi saavuttaa valionarvonsa maastojuoksussa viiden kokeen jälkeen, mutta voi harrastaa jopa 50 kertaa, jos salukilla ja omistajalla intoa, kuntoa, hermoja ja toistuvaa soveltuvuutta riittää. Amerikan Kennelklubin maastojuoksusääntöjen kiinnostava piirre on, että valioksi voi tulla eri tasoilla, jotka kertovat, miten on harrastuksen jatkuessa pärjätty. Kuvasin alla, miten usein juoksu-uransa aikana parhaimmistoon kuuluvat salukit olivat sijoittuneet viiden parhaan joukkoon, kun on juostu 20, 30 tai 40 kertaa sekä lopulta, jos kokeita oli >50.

 Maastojuoksukokeisiin osallistuneet suomalaiset salukit vuosina 1988 – 2016, luokiteltuna osallistumiskertojen ja sijoituksen mukaisesti

1->20 KOETTA SIJOITUS 1->5

Zarabis Odezia 95 %

Khronos Min Al Asife 90 %

Non Serviam Credo Qui Absurdum 90 %

Nordwart Elissa Dido 85 %

Dyynien Hassan Hasna 83 %

Zarabis Oldooz 80 %

Parisade Arafa 80 %

Tazillah Ghalia Karmah 80 %

Al A'lim I'smet Ben Malcolm 80 %

Kirman Wariman 75 %

Non Serviam Anung Un Rama 75 %

Ruweis Haytham 75 %

Aziz Qaside 70 %

Asarafi Mahir Mubariz 70 %

Dyynien Flying Falcon 70 %

Al-Yasamin Samina 70 %

Aziz Iryana 70 %

Abdelkader 65 %

Al Wathba Yara Amina 65 %

Aziz Uzziah 65 %

Sharraque Asvinn 65 %

1->30 KOETTA SIJOITUS 1->5

Zarabis Odezia 83 %

Khronos Min Al Asife 83 %

Nordwart Elissa Dido 80 %

Zarabis Oldooz 77 %

Al Wathba Yara Amina 67 %

Tazillah Ghalia Karmah 67 %

Aziz Qaside 63 %

Al A'lim I'smet Ben Malcolm 63 %

Parisade Arafa 53 %

Nordwart Errai 53 %

Nordwart Sahibar 53 %

Khaireddin Qashshasha 53 %

Zarabis Oaisara 50 %

Zarabis Malcolm 50 %

Wallaby's Xeer Wi-Asidda 47 %

Al Wathba Dilwar Faarih 47 %

Tazillah Janna Jawaydah 43 %

Abdelkader 43 %

Tazillah Khanda-Karneol 43 %

Abu Hakim Ghazaalah 43 %

1->40 KOETTA SIJOITUS 1->5

Zarabis Oldooz 73 %

Nordwart Elissa Dido 73 %

Khronos Min Al Asife 70 %

Zarabis Odezia 65 %

Aziz Qaside 58 %

Al-Yasamin Ameena 48 %

Parisade Arafa 48 %

Zarabis Oaisara 45 %

1->50+ KOETTA SIJOITUS 1->5

Zarabis Oldooz 56 krt 66 %

Zarabis Odezia 50 krt 60 %

Zarabis Oaisara 51 krt 41 %

Yhteenveto

Yhteenveto juoksuhistorian aikana maininnan arvoisista salukeista voitaisiin jättää tekemättä, koska moni jää mainitsematta ja mainittavista voi olla montaa mieltä. Olkoot nämä esimerkkejä monien muiden joukossa. Ne olivat sopivasti paikalla, kun jotain tapahtui.

1960-luku

Faraji del Flamante, joka oli Suomen pienen salukikannan köyhään geenipooliin piristysruiskeen tuoneen Mazuri Orezzon poika, voitti ratajuoksumestaruuden 10 kertaa. Faraji oli myös Suomen ja Norjan muotovalio. Del Flamantet muutenkin hallitsivat 1960-luvun ratajuoksutapahtumia.

1970-luku

Faraji del Flamanten siskon pojanpoika Qal'eh Darren Aladdin vaikutti aivan 1970-luvun alussa ja juoksi nopeudella, johon suurin osa nykysalukeista ei pysty. Aladdinin ruotsalaiset serkkupuolet, sisarukset Zorro ja Dolly, olivat vielä aavistuksen Aladdinia nopeampia. Nämä kolme olivat salukien yhden pohjoismaisen kantaisän Asphodel Arabiksen jälkeläisiä. Farajin poika ja Aladdinin velipuoli Qal'eh Darren Beduin voitti 1970-luvulla useampia arvokisoja. Toinen kestomenestyjä oli Kirman Venla, jonka isä oli Mazuri Orezzon tavoin Britanniasta tuotu Mazuri Jacimus.

1980-luku

Juoksuharrastus laajeni 1980-luvulla myös maastojuoksuun ja vuosikymmenen lopulla kaksinkertaistuneessa harrastuksessa oli mukana yhä useampi eri saluki. Suomen ensimmäinen kolmoisvalio Abdelkader on kunnia mainita 1980-luvulta. Abdelkader oli Englannista tuodun Classicus Ciceron pojanpoika. Toinen vuosikymmenen merkkihenkilö oli ensimmäisellä virallisella kilpailukaudella vuonna 1988 viidestä maastojuoksukokeesta neljä voittanut lajin pioneeri El Hamrah Jaddah, joka oli moninkertainen muotovalio ja maailmanvoittaja.

Tällä vuosikymmenellä syntyi myös Simo Ojajärven kasvattama kennelnimetön ”M”-salukipentue. Nämä sisarukset olivat erinomaisia käyttöominaisuuksien periyttäjiä. Harrastustoimintaa ei ainakaan haitannut, jos sukutaulussa olivat kaksi Ojajärven pentueen isoisää, 10-kertainen Mazuri Orezzon jälkeläinen El Hamrah Bazman ja Kirman Khayal.

1990-luku

Oli monia muitakin, mutta 1990-lukua ei voi ohittaa ilman menestyksellä rata- ja maastokokeissa kilpailleita salukisisaruksia Nordwart Elissa Dido ja Nordwart Errai. Suomen nopein ja eniten radalla kilpaillut saluki Errai juoksi Suomessa esimerkiksi kaudella 1995 20 lähtöä, joista se voitti 16 ja alitti 33 sekunnin rajan 480 metrin matkalla 5 kertaa, yhtä monta kertaa kuin vielä kaudella 1998. Viimeisellä kilpailukaudellaan 1999 kahdeksan vuoden iän saavuttanut Errai vielä kilpaili kahdeksan kertaa, joista voitti kuusi kertaa. Elissa Dido oli yksi menestyksekkäimpiä maastojuoksijoita, joka voitti enemmän kilpailuja kuin suurin osa edes kilpaili. Nordwart E-pentueessa oli turkkilaista juoksijaverta, mutta hyvin menestyi myös heidän suomalainen sukunsa, joka myös oli peräisin Ojajärven pentueesta.

Kun katsoo nopeimpien suomalaisten ratajuoksijoiden tilastoa, jossa on lähes 30 salukia, yhdeksän niistä, kuudesta eri kennelistä, juoksi ennätyksensä 1990-luvulla.

Abu Hakim Baleegh oli ensimmäinen Pohjoismainen maastojuoksun kansainvälinen käyttövalio. Vaikka Suomi on syrjäinen paikka Euroopan perällä, salukiharrastus on kansainvälistä.

2000-luku

Kymmenestä kolmoisvaliosta kilpaili 2000-luvulla neljä. Lähes 15-vuotiaaksi elänyt kolmoisvalio Dyynien Flying Fantasy oli veljensä Falconin ohella yksi vuosikymmenen menestyksekkäistä juoksijoista. Dyynien Flying Falcon eli 16 vuotta ja 5 kuukautta vanhaksi. Sisarusten emä, kolmoisvalio Abdelkaderin siskontytär, oli itsekin kolmoisvalio Abu Hakim Aleya ja isä amerikkalainen poikaansa Falconia kuukauden vanhemmaksi elänyt Haalah Dadaelis El Hamrah. Suomen ensimmäinen saluki, joka oli samalla kansainvälinen muoto- ja käyttövalio, oli myös kolmoisvalio Aziz Qaside. Paljon kilpaillut, kolmoisvalio Aziz Ayanden pojantytär, Qaside oli erityisen hyvä maastojuoksija. Qasiden tavoin kilpailupaikoilla innostunut ja äänekäs kolmoisvalio Zarabis Malcolm tuli kovassa joukossa ratajuoksun Euroopan mestariksi Hollannissa vuonna 2006. Malcolm oli yksi nopeimpia suomalaisia ratajuoksijoita.

2010-luku

Paljon ehtii vielä tapahtua 2010-luvulla. Tähän mennessä 2010-luvulla ei ole ollut niin paljon monipuolisesti menestyksekkäitä harrastusyksilöitä, kuten 2000-luvulla oli. Sellaisena voisi kuitenkin mainita erinomaisen rata- ja maastojuoksijan Non Serviam Anung Un Raman, jonka menestyksekäs kilpaileminen lähes päättyi jo viiden vuoden ikäisenä. Anung un Rama juoksi radalla 28 kertaa sertifikaattiin oikeuttavan alle 34 sekunnin ajan ja sijoittui 15 kertaa maastokokeessa 5 parhaan joukkoon.  Maininnan arvoinen on eniten maastojuoksukokeissa kilpaillut suomalainen saluki Zarabis Oldooz. Oldooz kilpaili Suomessa 57 kertaa ja sijoittui 2/3 kerroista viiden parhaan joukkoon. Merkittävä ratajuoksija on ollut Yuzak Sonbol, joka on pystynyt juoksemaan erinomaisella tasolla ja kuuluu myös kärkisijoille nopeimpien suomalaisten salukien joukossa.