RACING HISTORY

Finnish only....

Salukien juoksuharrastuksen historiaa, ennätyksiä ja sankareita

Alkuhistoria
Ensimmäiset vinttikoirien viralliset juoksukilpailut pidettiin vuonna 1776 Englannissa niitä suosineen kuningatar Elisabeth I:n aikana. Tällöin myös laadittiin alkuperäiset "coursing"-säännöt ja perustettiin toimintaa varten ensimmäinen "coursing"-kerho. Arabimaissa on epävirallisesti juostu jo tuhansia vuosia. Egyptissä on nähtävänä jopa 4000 vuotta vanhoja metsästysaiheisia piirroksia, joissa on vinttikoiraa muistuttavia koiria. Roomalainen historioitsija Arrianos, joka eli toisella vuosisadalla jKr., laati ensimmäisen säilyneen kirjallisen muistiinpanon juoksukilpailuista. Sen mukaan kilpailuissa vertailtiin jo silloin koirien nopeutta ja juoksuominaisuuksia.

Aluksi juostiin tietenkin elävän riistan perässä, mikä loppui Englannissa vasta vuonna 2005, koska sitä pidettiin eläinrääkkäyksenä. Siihen asti olivat alkuperäiset säännöt voimassa melkein sellaisenaan. Sääntöjen mukaan arvioitiin koirien nopeutta, ohitusta, kääntymistä, tappamista ja tappamisen yritystä, joista nopeudesta ja ohittamisesta sai eniten pisteitä. Englannissa juostiin ensimmäisen kerran vieheen perässä vuonna 1867 Lontoon pohjoispuolella ja Miamin raviradalla Yhdysvalloissa vuonna 1890. Yhdysvalloissa avattiin ensimmäinen vinttikoirarata vuonna 1906 Tucsonissa Arizonassa ja Englannissa vuonna 1926 Belle Vuessa Manchesterissa.

Alkuhistoria Suomessa
Ensimmäinen vinttikoirakerho perustettiin Lahdessa vuonna 1950. Ensimmäiset vinttikoirakisat juostiin myös Lahdessa 31.12.1953. Merkittävimpiä juoksutoiminnan investointeja ovat olleet juoksuradat, vaikka aluksi kilpailuita käytiin erilaisilla urheilukentillä ja -radoilla. Mikkelin raviradan yhteyteen valmistui koirarata jo vuonna 1968. Tampereen Kaupin rata saatiin käyttöön vuonna 1969. Rata oli aluksi ruohopintainen, toisin kuin nykyisin. Turun Vätin rata tuli valmiiksi vuoden 1970 kilpailukaudeksi. Espoon Kilon tai Leppävaaran radan jäänteet ovat monet salukiharrastajat nähneet. Rata valmistui vuonna 1972. Helsingin seudulla juostiin monessa paikassa ennen kuin Suomen suosituin Tuomarinkartanon rata otettiin käyttöön vuonna 1983. Nykyisin juostaan salukien ratakilpailuja erityisesti Helsingissä Tuomarinkartanossa, Hyvinkäällä Sveitsin radalla, Mikkelissä ja Oulussa Mourungin radalla, Tampereella Kaupissa ja Turussa Vätin radalla. Myös muita ratoja on olemassa. Helsingin ja Oulun rata ovat nurmipäällysteisiä. Suomessa on salukien ratajuoksuharrastus melko aktiivista moniin muihin maihin verrattuna. On varsin tavallista, että salukit juoksevat vain maastojuoksukilpailuissa, vaikka tämä harrastusmuoto tuli Suomeen myöhemmin.

Salukien ratajuoksun ensimmäinen Suomen mestari oli vuonna 1957 Farao of Kaukajärvi (s. 1954, isä Windswift Khosro, äiti Strandkulla Zulamith). Juostu matka oli 200 m. Ratajuoksukilpailujen alkuvuosina 1957-1969 voitti Faraji del Flamante (s. 1963, isä Mazuri Orezzo, äiti Ashfar Sheba) eri matkojen mestaruuden 10 kertaa ja oli myös ensimmäinen Derby-voittaja vuonna 1965. Kuninkuusjuoksuja on juostu vuodesta 1970. Niitä kutsuttiin aluksi Tähtijuoksuksi. Kilpailut veteraanimestaruudesta alkoivat vuonna 2000 ja Tähtisprintterit ovat kilpailleet vuodesta 1994.

Ensimmäiset viralliset maastojuoksukilpailut järjestettiin Suomessa vasta vuonna 1988, mutta ensimmäisen vuoden viiden kilpailun osallistujamäärä 26 nousi jo vuoteen 1993 mennessä lähes sadan salukin tasolle. Vastaavana ajanjaksona oli ratajuoksuihin osallistuvien salukien määrä aluksi 36 ja lopuksi lähes 50. Vuoden 1988 menestyksekkäin Saluki maastojuoksussa oli myös näyttelyissä hyvin menestynyt El Hamrah Jaddah (isä El Hamrah Bazman ja emä El Hamrah Cajal), joka voitti neljä viidestä kilpailusta. Nykyisin Suomessa käytettävät maastojuoksun arvosteluperusteet ovat pitkälti peräisin aikoinaan Yhdysvalloissa luoduista. Viisi arvosteluperustetta ovat nopeus, innokkuus ja seuraaminen, älykkyys ja ajotyöskentely, ketteryys ja kestävyys. Vaikka pisteytysjärjestelmä poikkeaa alkuperäisestä ja aikaisemmin Suomessa käytetystä, on periaate silti sama. Vaikka radalla juoksevalta salukilta ei vaadita niinkään paljon ketteryyttä kuin nopeutta, ovat menestyvän rata- ja maastojuoksijan ominaisuudet samantyyppiset.

Rataennätyksiä
Merkittävä muutos ratajuoksukilpailujen ajanottoon tapahtui vuonna 2000, kun muutenkin rata- ja maastojuoksusääntöjä uudistettiin. Tässä yhteydessä luovuttiin myös Suomen ennätyksien kirjaamisesta ja sen sijasta nykyisin tilastoidaan rataennätyksiä. Vaikka ajanottotapaa täsmennettiin kansainvälisen käytännön mukaiseksi, juoksuajan eroihin vaikuttaa eniten, millä radalla se on juostu. Vuoden 2010 kesäkuussa voimassa olevia salukien 480 metrin matkan ratajuoksun ennätyksiä eri radoilta ovat Helsinki 2006 32,15, Hyvinkää 2006 32,75, Mikkeli 2004 33,67, Oulu 2005 33,93 ja Turku 2006 33,56. Helsingin, Hyvinkään ja Turun ratojen ennätys on saman salukin hallussa, mikä kertoo ratojen erilaisesta nopeudesta. Tampereella juoksi MM-kisojen yhteydessä vuonna 2004 saksalainen Qasal von Iransamin ajan 32,256, mutta sitä ei kannata verrata suomalaisten salukien juoksemiin aikoihin tai se ei ainakaan anna vertailukelpoista tietoa radan juoksunopeudesta. Juoksuvauhti eri radoilla voi vaihdella yli sekunnin 480 metrin matkalla. Vaikka vain pidemmällä 480 matkalla voi saluki alittaa käyttövalion arvoon tarvittavan ratakohtaisen 34,0 tai 34,5 sekunnin ajan, myös varsinkin 280 metrin matkaa on juostu suhteellisen ahkerasti vuosien varrella.

Historiaan jääneet Suomen ennätykset
Kumpikin aikoinaan voimassa ollut 480 ja 280 metrin rataennätys vuodelta 1993 on ollut Nordwart Errain (isä Latim El Riad ja emä Mase) nimissä. Nämä ajat olivat 31,95 ja 18,79. Errai kilpaili 147 kertaa, joista lähdöistä hän voitti 94. Varsinkin 480 metrin ennätysaika on vaikeasti saavutettavissa. Vuoden 1993 salukien ratajuoksun maailmanmestari, Nordwart Errain velipuoli, Abu Khalid el Riad juoksi vuonna 1990 480 metriä ajassa 30,88. Tässä todennäköisessä maailmanennätyksessä on ilmeisesti löytynyt salukin rakenteen ja muiden ominaisuuksien rajat.

Aladdin, salukien James Dean
Suomalainen ratajuoksun historiaan juossut saluki oli erityisesti Qal’eh Darren Aladdin s. 1.5.1969, joka kuoli vain kahden vuoden iässä vapaana juostessaan tapahtuneen juoksuonnettomuuden seuraamuksena, aivan kuten James Dean auto-onnettomuudessa. Aladdinin silloisella Kaupin ruohoradalla juoksema Suomen ennätys 32,3 oli voimassa yli 20 vuotta, kunnes Nordwart Errai otti sen haltuunsa. Aladdin juoksi myös muilla radoilla vastaavan tasoisia aikoja ja tiedetään, että vain kymmenen starttia juossut Aladdin pystyi häiriöttömässä harjoitustilanteessa alittamaan 32 sekunnin rajan lukuisia kertoja.

Merkittävintä suomalaista salukiharrastajaa ajatellen oli, että Aladdin oli sukutaustaltaan varsin perinteinen suomalainen saluki. Aladdinin isä oli Asphodel Arabiksen poika Sadruk del Flamante ja äiti Danaelii Chadesha El-Kheyr. Tämä kertoo jokaiselle suomalaisten salukien sukutauluja selanneelle, että kyseessä on Suomessa varsin tavallinen sukutausta. Ei ihme, että suomalaisten salukeiden joukosta on löytynyt loistavia ratajuoksijoita ja niitä on sitäkin enemmän makaamassa sohvilla täysin tietämättöminä, miltä tuntuu kiitää radalla.

Ratajuoksijoita
Kun luetellaan merkittäviä suomalaisia radalla virallisia aikoja juosseita salukeita, tehdään vääryyttä heidän mainitsemattomille juoksukumppaneilleen tai vielä lahjakkaammille tuntemattomiksi jääneille salukeille. On kuitenkin paikallaan mainita muutamia merkittävän panoksen juoksuharrastukseen antaneita salukeita. Mazuri Orezzo (s. 1960, isä Mazuri Laislah ja emä Mazuri Knightellington Vanity) oli Baselissa vuoden 1967 EM-kisoissa hopeasijalla. Nordwart Midas (s. 1988, isä Jaidendahls Fabian ja emä Mase) oli hopeasijalla vuonna 1991 Hildesheimissa Saksassa järjestetyissä ensimmäisissä MM-kisoissa. Vuoden 1994 Tuomarinkartanon radalla pidetyissä MM-kisoissa suomalaisia salukivoittajia olivat Wallaby’s Iqad Ihmirar (isä Aramikas Azimut ja emä Wallaby’s Chamaariz) ja aikaisemmin mainitun Nordwart Errain sisko Nordwart Elissa Dido.

Suomen ensimmäinen vinttikoirien kolmoisvalio, joka saavutti valionarvon niin näyttelykehissä, radalla kuin maastojuoksuissa oli Abdelkader (s. 1985, isä Kirman Qhaddam ja emä Aramikas Azraela). Abdelkader kilpaili radalla 104 kertaa eikä hänen suoritustaan hylätty kertaakaan. Tämän lisäksi hän osallistui 50 kertaa viralliseen maastojuoksulähtöön.

Maastojuoksun eri tavat
Niin vinttikoirien rata- kuin nykyinen maastojuoksumuoto "lure coursing" on jalostettu elävän riistan pyytämisestä ja myöhemmin näihin päiviin asti harrastetusta sen kilpailumuodosta, jota kutsutaan nimellä "coursing" tai "open field coursing". Saksassa käytettiin viehettä nykymuodossa ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla, jolloin jo oivallettiin, että rataa on muutettava lähtöjen välillä, että koirat eivät tunnistaisi sen käänteitä. Suomen ensimmäinen saksalaisen, viehettä käyttävän, mallin mukainen vinttikoirien "coursing"-kokeilu järjestettiin Helsingin Talissa 11.9.1960.

Iso-Britannialaisissa "coursing"-kokeissa oli kaksi tapaa. Toisessa "walked up"-kilpailuissa lähettäjä kuljettaa kaksoistaluttimessa kilpailevaa paria, kunnes eteen tulee jänis ja huudetaan "jänis". Lähettäjä odottaa, että jänis pääsee noin 100 metrin päähän ja päästää kilpailijat irti. "Driven meeting"-kilpailuissa ajomiehet hätistävät jänikset lähettäjän luo ja lähettäjä pysyy yhdessä paikassa, josta salukit päästetään irti. Jäniksiä riittää saarivaltion nummilla, kuten myös Espanjassa, jossa melkein samankaltaista "coursing"-koetta on käytetty. Yhdysvalloissa on tätä koemuotoa harrastettu suljetulla alueella, johon jänikset on tutustutettu laiduntamalla. "Open field coursing"-metsästyskokeita harrastaa Yhdysvalloissa kaksi eri järjestöä, kuten myös "coursing"-kokeita ja ratajuoksukilpailuita. Tässä kilpailumuodossa metsästykseen osallistuvat jänikset ovat villejä ja ne yleensä pääsevät karkuun, koska tuntevat avoimen kotimaastonsa hyvin.

Maastojuoksu vieheen perässä, nykyisessä Suomessa harrastetussa "lure coursing"-muodossaan, kehitettiin Yhdysvalloissa. Se oli alun perin harjoitusmuoto varsinaisen "coursing" tai "open field coursing"-juoksusesongin jälkeen, mistä kehittyi oma kilpailumuotonsa.

Merkittävin ero rata- ja maastojuoksun välillä lienee radan erilaisuuden lisäksi, että maastojuoksussa juostaan yleensä pareittain ja ratajuoksun lähdöissä voi olla enimmillään kuusi salukia.

Valkoisten juoksijasankereiden verta Iso-Britanniasta
Iso-Britannialaiset "coursing"-salukit ovat juosseet perinteisissä kilpailuissaan, kuten Cleve Cup, Moray Cup, Sharif Trophy, Kerrison Stakes ja Sandpiper Trophy. Tämä salukien kilpailumuoto alkoi vuonna 1925. Salukeilla on aina löytynyt näyttelyvalioita "coursing"-voittajien joukosta. Huomion arvoista on ollut, että monet voittajat ovat olleet valkoisia. Nämä varhaiset "the great white line"-juoksijalinjat jatkuivat 2. maailmansodan jälkeen erityisesti valkoisen nartun Burydown Saladinan (s. 1948) valkoisten tyttärien Burydown Freyhan ja Asphodelin sekä pojan Faisalin kautta. Asiantuntijat ovat usein maininneet Freyhan myös maailman kauneimmaksi salukiksi. Erityisesti Burydown Asphodelin tyttärenpoika, tosin kullanvärinen, Asphodel Arabis on leimannut suomalaiset salukit periyttämillään juoksijaominaisuuksilla ikuisesti. Samoista linjoista on peräisin myös juoksijakuuluisuudet, valkoinen vahinkopentuna syntynyt Knightellington Esmail ja hänen kermanvärinen poikansa Yazid Burydown Yehudi, jotka myös löytyvät monien suomalaisten salukeiden sukutauluista.

Näiden valkoisten juoksijalegendojen lisäksi on erityisesti mainittava Irakista peräisin olevat kevyet sileäkarvaiset Kumasi-salukit, joista erityisesti Kumasi Sharif (s. 1958) oli ehkä menestyksekkäin "coursing"-saluki, vaikka ei valkoinen ollutkaan. Hän edusti toista legendaa eli sileäkarvaista autiomaasalukia. Myös Kumasit menestyivät aikoinaan hyvin näyttelyissä.

Maastojuoksijoita on paljon
Esimerkiksi jo aikaisemmin mainitut ratajuoksijat Abdelkader tai vaikkapa Nordwart Errai ja Elissa Dido olivat myös erinomaisia maastojuoksijoita. Kun muistellaan maastojuoksijoiden saavutuksia, on arvojärjestyksen laatiminen ratajuoksuharrastusta hankalampaa ja epäoikeudenmukaisempaa. Tästä ja kilpailun kovuudesta voi esimerkkinä mainita, että jo vuonna 1995 23 salukia sai yhteensä 35 maastosertifikaattia. Vuonna 2005 jaettiin vastaava määrä eli 39 sertifikaattia.

Maastojuoksuharrastus on kansainvälistynyt vuosien varrella. Vuonna 1999 sai Abu Hakim Baleegh ensimmäisenä Pohjoismaissa maastojuoksun kansainvälisen käyttövalion arvon.

Lisätietoja juoksuharrastuksesta
Kennelliiton nettisivuilta löytyy rekisteri, jonka avulla on helppo tutkia salukeiden sukuja ja miten ne liittyvät toisiinsa vaikkapa juoksijalahjojen periyttäjänä. Nykyisistä rata- ja maastojuoksutähdistä saat hyvän käsityksen esimerkiksi Salukikerhon nettisivuilta.